Epäonnistumisista selviytyminen





Käsitys onnistumisesta on usein harhaanjohtava ja erilainen, kuin mitä se oikeasti on. Aiemmin alitajuntaisesti ajattelin onnistumisen ja menestymisen olevan niinkuin tuo vasen kuva. En olisi halunnut ajatella niin, vaan halusin tiedostaa sen, että ei onnistuminen kulje suoraviivaisesti vaan matkan varrella on mutkia, ylä- ja alamäkiä sekä välillä aivan umpikujia. 

Mutta toisaalta harvoin sitä innostuksessaan ensimmäisenä ajattelee että, minkälaisia vaikeuksia matkan varrelle voikaan tulla. Ja se onkin todella hyvä ja tärkeä asia, jolloin uskaltaa tarttua haasteeseen! Tulisi kuitenkin tiedostaa, ettei se matka välttämättä ole mutkaton.

Mutta miten selvitä niistä vaikeimmista hetkistä? Miten pystyy ajatelemaan positiivisesti, kun on aivan pohjalla?

Olen ollut melko pohjalla ja tiedän miltä se tuntuu, mutta olen myös noussut sieltä kuopasta. Mielestäni onnistumisessa ja menestymisessä ratkasevin vaihe on juuri se, kun on aivan tapissa, niin hullulta kuin se kuulostakin. Ajattelen sen olevan onnistumisen merkittävin risteyskohta, jossa on kaksi vaihtoehtoa.

1. En enää pysty, jaksa, osaa, halua, usko, onnistu... Luovutan.
2. Pystyn, jaksan, osaan, haluan, uskon, onnistun... Jatkan yrittämistä!

Kumman valitset? 

Vaikka epäonnistuisi matkalla kohti menestystä, ei se tarkoita sitä, että epäonnistuisi siinä koko asiassa. Se on vain hetkellinen kipu ja mutka, mutta se on selätettävissä! Epäonnistumiset kasvattavat ja lisäävät sisukkuutta, siksi ajattelen niiden olevan merkittäviä menestymisessä. Mitä sisukkaamaksi tulee niin sitä enemmän haluaa onnistua, jolloin epäonnistumisetkaan eivät ole esteenä, vaan seuraavan sellaisen tullessa niihin on oppinut jo suhtautumaan. Lisäksi se onnistuminen tuntuu aivan erilaiselta ja mahtavalta kun on selviytynyt matkan varrella olevista mutkista.

Vaikka usein sanotaan että ikinä ei saa luovuttaa, haluan tuoda esille myös toisenlaisen näkökulman, että joskus on oikeasti parempi valita tuo ykkönen. Kun kohtaa useita epäonnistumisia, kannattaa puntaroida onko se mitä tavoittelet kaiken sen työmäärän arvoista? Jos ei, niin on aivan okei luovuttaa. Eikä se oikeestaan ole luvuttamista, vaan tavoitteen muuttamista.

Valitsi sitten ykkösen tai kakkosen on tavoite silti sama, epäonnistumisesta selviytyminen. Tuossa hetkessä positiivisuus tuntuu kauhealta, mutta silti itseni oli helpompi jatkaa eteenpäin kun luotin ja ajattelin kaiken järjestyvän omalla painollaan. Pitää vain päästä yli siitä asiasta ja mikä tärkeintä, unohtaa se, eikä jäädä siihen epäonnistumiseen vellomaan! 

Olen huomannut että silloin kun menee kaikista parhaiten, kannattaa kirjoitta ylös niitä hyviä asioita ja onnistumisia. Ja etenkin se, miksi haluat saavuttaa sen tietyn asian. Kun mutka tulee matkaan ja tuntuu ettet pysty ajattelemaan positiivisesti, voit katsoa mitä olet parhaina hetkinäsi kirjoittanut. Toivon sen antavan sinulle uskoa ja voimaa selviytymiseen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi kannattaa unelmoida?

Kiitollisuus

Positiivisuutta ja hyvää mieltä